Puolustus- ja turvallisuushankinnat: PUTU-laki tarjoajalle

Laki julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista (1531/2011), tuttavallisemmin PUTU-laki, on hankintalaista erillinen säädös, joka perustuu EU:n puolustus- ja turvallisuushankintadirektiiviin 2009/81/EY. Sitä sovelletaan puolustushankintoihin eli puolustustarvikkeisiin ja niihin liittyviin rakennusurakoihin ja palveluihin sekä turvallisuushankintoihin, joissa käsitellään tai käytetään turvallisuusluokiteltua tietoa.

Puolustustarvikkeella tarkoitetaan erityisesti sotilaalliseen käyttöön suunniteltua tuotetta — käytännön rajanvedossa tukeudutaan EU:n yhteiseen puolustustarvikeluetteloon. Turvallisuushankinta voi puolestaan olla esimerkiksi viranomaisen tietojärjestelmä, jonka toteuttaja käsittelee turvallisuusluokiteltua aineistoa.

Kaikki puolustushallinnon ostot eivät ole PUTU-hankintoja: Puolustusvoimien tavanomaiset hankinnat, kuten elintarvikkeet tai siviilikäyttöön tarkoitetut tuotteet, kilpailutetaan hankintalain mukaan. Lisäksi valtion keskeisten turvallisuusetujen sitä vaatiessa hankinta voidaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artiklan nojalla toteuttaa kokonaan hankintasäännösten ulkopuolella.

PUTU-laissa on sekä kansalliset että EU-kynnysarvot. Rajat ovat matalammat kuin usein luullaan — kansallinen ilmoitusvelvollisuus alkaa tavara- ja palveluhankinnoissa jo 100 000 eurosta.

EU-kynnysarvot seuraavat erityisalojen rajoja, ja ne tarkistettiin viimeksi 1.1.2026. EU-rajan ylittävät PUTU-hankinnat ilmoitetaan myös TEDissä, joten niitä voi seurata samoilla työkaluilla kuin muitakin EU-hankintoja.

PUTU-hankinnoissa pääsääntöiset menettelyt ovat rajoitettu menettely ja neuvottelumenettely — avointa menettelyä laki ei tunne. Tarjoajan polku alkaa siksi aina osallistumishakemuksesta: hankintayksikkö valitsee hakemusten perusteella ehdokkaat, jotka saavat tarjouspyynnön.

Tämä muuttaa tarjoamisen dynamiikkaa. Osallistumishakemusvaiheessa ratkaisevat soveltuvuus ja referenssit, eivät hinta tai ratkaisu — huolellisesti laadittu hakemus on edellytys päästä edes kilpailemaan. Neuvottelumenettelyssä hankinnan sisältö täsmentyy neuvottelujen aikana, mikä palkitsee toimittajaa, joka ymmärtää asiakkaan suorituskykyvaatimukset syvällisesti.

Suorahankinta on PUTU-laissa mahdollinen jonkin verran hankintalakia laajemmin, esimerkiksi kriisitilanteen kiireessä tai tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Markkinaoikeuden toimivalta ja muutoksenhaku toimivat pitkälti samoin kuin hankintalain puolella.

PUTU-hankintojen erityispiirre ovat turvallisuutta koskevat vaatimukset. Hankintayksikkö voi edellyttää tarjoajalta sitoumuksia huoltovarmuudesta eli toimitusten jatkuvuudesta myös poikkeusoloissa, tietoturvallisuudesta sekä turvallisuusluokitellun tiedon käsittelystä.

Käytännössä toimittajalta vaaditaan usein henkilöturvallisuusselvityksiä avainhenkilöistä ja yritysturvallisuusselvitys, jotka Suojelupoliisi laatii turvallisuusselvityslain (726/2014) mukaisesti. Selvitysten käsittely vie aikaa, joten ne kannattaa käynnistää heti, kun puolustussektorille tähtäävä strategia on päätetty — ei vasta tarjouskilpailun alkaessa.

Myös alihankintaketjua valvotaan: hankintayksikkö voi asettaa vaatimuksia alihankkijoiden hyväksyttämiselle ja edellyttää, että turvallisuusvaatimukset ulottuvat koko toimitusketjuun. Toimittajan kannattaa dokumentoida tietoturvakäytäntönsä (esimerkiksi Katakri-arviointeihin valmistautuminen) ja alihankkijoidensa sitoumukset valmiiksi.

Suurin PUTU-ostaja on Puolustusvoimat, jonka hankinnat toteuttaa pääosin Puolustusvoimien logistiikkalaitos. Muita merkittäviä hankintayksiköitä ovat Rajavartiolaitos, poliisi ja muut turvallisuusviranomaiset sekä puolustushallinnon kiinteistöistä vastaavat toimijat.

Kansallisen kynnysarvon ylittävät PUTU-hankinnat ilmoitetaan Hilmassa ja EU-rajan ylittävät myös TEDissä. Osa puolustushallinnon tulevista hankinnoista näkyy lisäksi ennakkotietoina hankintayksiköiden omissa kanavissa, ja markkinavuoropuhelut ovat puolustussektorilla yleistyvä käytäntö.

Puolustusbudjettien nosto ja NATO-jäsenyys kasvattavat hankintavolyymeja pitkäjänteisesti. NATO-rahoitteiset ja NATOn virastojen kilpailutukset ovat oma kokonaisuutensa omine sääntöineen — niistä kerromme NATO-hankintojen oppaassa.

Realistinen polku puolustussektorille kulkee usein alihankinnan kautta: suurten järjestelmätoimittajien ja integraattoreiden, kuten Patrian, toimitusketjuissa on jatkuva tarve erikoistuneille osaajille konepajatuotteista ohjelmistoihin. Alihankkijana yritys kerää sektorin referenssejä ja oppii turvallisuusvaatimukset ennen omia pääsopimuksia.

Valmistaudu järjestelmällisesti: hanki tarvittavat turvallisuusselvitykset, dokumentoi tietoturvakäytännöt, määrittele vientivalvonnan piiriin kuuluvat tuotteesi ja rakenna referenssipankki myös siviilipuolen vaativista toimituksista. Kaksikäyttötuotteiden toimittajan on tunnettava vientivalvontasäännökset.

Seuraa sekä kansallisia PUTU-ilmoituksia että ennakkoilmoituksia ja osallistu markkinavuoropuheluihin. Pienhankinnat kansallisen rajan alla eivät näy Hilmassa, joten suora yhteydenpito hankintayksiköihin ja toimialan tapahtumiin osallistuminen täydentävät seurantaa.