Hankintalain uudistus 2026: mikä muuttuu tarjoajalle

Eduskunta hyväksyi keväällä 2026 muutokset hankintalakiin eli lakiin julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016). Tasavallan presidentti vahvisti lain 16.6.2026, ja se tuli voimaan 18.6.2026. Taustalla ovat hallituksen esitys HE 2/2026 vp ja talousvaliokunnan mietintö TaVM 16/2026 vp. Kyse ei ole kokonaan uudesta laista vaan voimassa olevan hankintalain muuttamisesta: uudistus kumoaa, muuttaa tai täydentää useita kymmeniä pykäliä.

Uudistuksen tavoite on selkeä: lisätä kilpailua julkisissa hankinnoissa. Suomessa tehdään julkisia hankintoja noin 38 miljardilla eurolla vuodessa, mutta moneen tarjouskilpailuun osallistuu vain harva yritys. Laki pyrkii avaamaan markkinoita etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille sekä turvaamaan tarjoajien tasapuoliset mahdollisuudet tarjota tavaroita, palveluja ja rakennusurakoita (2 §).

Tarjoajan kannattaa erottaa, mitkä muutokset tulivat voimaan heti 18.6.2026 ja mitkä vasta myöhemmin. Kaksi näkyvintä muutosta – velvollisuus jakaa hankinnat osiin (75 §) ja velvollisuus uusia yhden tarjouksen kilpailutus (125 §) – tulevat voimaan vasta 1.10.2026. Sidosyksiköiden omistusvaatimusta sovelletaan siirtymäajan jälkeen 1.7.2027 alkaen. Tämän taulukon yhteenveto kokoaa muutokset yhteen näkymään.

Yrityksen näkökulmasta uudistus on ennen kaikkea mahdollisuus. Kun suuria hankintoja jaetaan osiin ja sidosyksiköiden – kuntien ja hyvinvointialueiden omien yhtiöiden – käyttö kiristyy, avoimeen kilpailuun tulee aiempaa enemmän tarjouspyyntöjä. Pienemmälläkin yrityksellä on paremmat mahdollisuudet voittaa osakokonaisuus, johon koko hankinta olisi aiemmin ollut liian suuri.

Samalla uudistus tuo tarjoajalle uusia velvoitteita ja riskejä. Pakolliset poissulkemisperusteet laajenevat työ- ja ympäristörikoksiin, joten yrityksen ja sen johdon taustojen on oltava kunnossa. Yhden tarjouksen sääntö voi johtaa siihen, että ainoana tarjonnut yritys joutuu osallistumaan uuteen kilpailutukseen. Huoltovarmuus ja turvallisuus voivat nousta vertailussa aiempaa painavammiksi tekijöiksi.

Lyhyesti: uudistus parantaa pääsyä julkisille markkinoille mutta nostaa rimaa luotettavuuden ja vastuullisuuden osoittamisessa. Tarjoajan kannattaa varmistaa kolme asiaa. Ensiksi soveltuvuus- ja poissulkemistiedot eli ESPD-lomakkeen sisältö ovat ajan tasalla. Toiseksi referenssit ja kapasiteetti on dokumentoitu voimavarayksiköitä myöten. Kolmanneksi yritys seuraa Hilmaa aktiivisesti, koska kilpailutusten määrä kasvaa.

Yksi uudistuksen merkittävimmistä pk-yrityksiä hyödyttävistä muutoksista on velvollisuus jakaa hankinnat osiin. Hankintayksikön on 75 §:n mukaan jaettava hankinta erillisiin osiin tai kilpailutettava osat erillisillä tarjouskilpailuilla. Hankinnan voi jakaa myös valitsemalla puitejärjestelyyn vähintään kaksi toimittajaa tai perustamalla dynaamisen hankintajärjestelmän. Hankintayksikkö päättää itse osien koon ja kohteen.

Hankinnan saa jättää jakamatta vain perustellusta syystä. Tällainen syy voi olla esimerkiksi hankinnan luonne, laajuus, kokonaisvastuu tai jakamiseen liittyvät riskit taikka se, että jakaminen nostaisi merkittävästi hankintayksikön tai toimittajan hallintokustannuksia. Hankinnan voi jättää jakamatta myös, jos sitä on edeltänyt 65 §:n markkinakartoitus. Jos hankintaa ei jaeta, hankintayksikön on perusteltava ratkaisu hankinta-asiakirjoissa, hankintapäätöksessä tai erillisessä kertomuksessa.

Tarjoajalle muutos tarkoittaa, että suuristakin hankinnoista voi jatkossa tarjota vain yhtä tai muutamaa osaa. Tarjouspyyntö kannattaa lukea tarkasti: montako osaa hankinta on jaettu, saako samaan kilpailuun tarjota useaan osaan ja voiko yksi tarjoaja voittaa useita osia. Jos hankintaa ei ole jaettu, perustelut löytyvät hankinta-asiakirjoista, ja niitä voi arvioida kriittisesti.

Jakamisvelvollisuus (75 §:n 1 momentti) tulee voimaan vasta 1.10.2026, joten se koskee tämän jälkeen aloitettuja hankintoja.

Uusi 125 § velvoittaa keskeyttämään EU-kynnysarvon ylittävän hankinnan, jos avoimessa menettelyssä on saatu vain yksi tarjous. Jos hankintayksikkö haluaa edelleen toteuttaa hankinnan, sen on järjestettävä uusi tarjouskilpailu. Kilpailutus uusitaan kuitenkin vain kerran.

Säännöstä on poikkeuksia. Velvollisuutta keskeyttää ei ole, jos hankintayksikkö on tehnyt 65 §:n markkinakartoituksen tai jakanut hankinnan osiin 75 §:n mukaisesti. Lisäksi keskeyttämisestä voidaan poiketa erityisen painavasta syystä. Sääntö koskee vain avointa menettelyä ja vain EU-kynnysarvon ylittäviä hankintoja.

Tavoite on lisätä kilpailua: jos kilpailutukseen tulee vain yksi tarjous, hinta ja ehdot eivät ole syntyneet aidossa kilpailussa. Tarjoajalle sääntö on kaksiteräinen. Ainoana tarjonnut yritys ei saa sopimusta automaattisesti, vaan voi joutua osallistumaan uuteen kierrokseen. Toisaalta uusittu kilpailutus on uusi tilaisuus niille yrityksille, jotka eivät ehtineet tai huomanneet tarjota ensimmäisellä kierroksella.

Myös 125 §:n 1 momentti tulee voimaan 1.10.2026.

Sidosyksikkö eli in-house-yksikkö on hankintayksikön määräysvallassa oleva yksikkö, jolta hankintayksikkö voi ostaa ilman kilpailutusta. Uudistus kiristää sidosyksikön käytön edellytyksiä: osakeyhtiömuotoiselta sidosyksiköltä edellytetään jatkossa, että hankintayksiköllä on siitä vähintään 10 prosentin suora omistusosuus (15 §:n 2 momentti).

Muutoksen taustalla on havainto, että sidosyksikköyhtiöissä on voinut olla mukana kymmeniä tai jopa satoja hankintayksiköitä hyvin pienin omistusosuuksin ilman todellista määräysvaltaa. Pienille, yleisen edun vuoksi perustetuille sidosyksiköille on poikkeus: jos sidosyksikkö tuottaa vain rajattua lakisääteistä palvelua tai siihen liittyviä tietojärjestelmiä, sen liikevaihto saa olla enintään yksi miljoona euroa vuodessa ja palvelusopimus enintään neljä vuotta (15 §:n 8 momentti). Vesihuolto ja jätehuolto on rajattu muutoksen ulkopuolelle.

Siirtymäajat ovat tarjoajalle olennaiset. Omistusvaatimusta sovelletaan vasta 1.7.2027 alkaen ja eräissä terveydenhuollon sidosyksiköissä vasta 1.7.2029. Ennen lain voimaantuloa tehtyjä sopimuksia voi hyödyntää 30.6.2027 asti ja poikkeuksellisesti, jos irtisanominen aiheuttaisi kohtuuttomia seurauksia, 30.6.2030 asti. Hankintayksikön on ilmoitettava tällaisesta sopimuksesta Valtiokonttorille 30.9.2026 mennessä, ja Valtiokonttori julkaisee tiedot verkkosivuillaan.

Tarjoajalle muutos on iso mahdollisuus. Kun moni sidosyksikkö ei enää täytä ehtoja, niiden tuottamat palvelut – esimerkiksi ICT-, ateria-, siivous- ja henkilöstöpalvelut – on kilpailutettava avoimilla markkinoilla. Yrityksen kannattaa seurata Valtiokonttorin julkaisemia ilmoituksia sekä oman alueensa hankintayksiköiden sidosyksiköitä, sillä ne ennakoivat tulevia kilpailutuksia.

Pakolliset poissulkemisperusteet (80 §) laajenevat merkittävästi. Hankintayksikön on suljettava tarjouskilpailusta ehdokas tai tarjoaja, jonka hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsen on lainvoimaisesti tuomittu tietyistä työ- ja ympäristörikoksista. Uusia perusteita ovat muun muassa törkeä kirjanpitorikos, työturvallisuusrikos, työaikasuojelurikos, työsyrjintä, kiskonnantapainen työsyrjintä, työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaaminen, luvaton ulkomaisen työvoiman käyttö, törkeä ympäristön turmeleminen ja törkeä luonnonsuojelurikos.

Näiden uusien perusteiden osalta poissulkeminen koskee tuomioita, joiden antamisesta on kulunut enintään kolme vuotta. Vakavimpien rikosten, kuten lahjonnan ja veropetosten, viiden vuoden raja säilyy. Lisäksi 81 §:ään tulee uusi harkinnanvarainen poissulkemisperuste: tarjoaja voidaan sulkea pois, jos sen luotettavuus on todettu niin riittämättömäksi, että riski kansalliselle tai paikalliselle turvallisuudelle olisi ilmeinen.

Poissulkeminen ei ole lopullista. Tarjoaja voi 82 §:n mukaisilla korjaavilla toimenpiteillä osoittaa luotettavuutensa: esimerkiksi korvata aiheuttamansa vahingot, tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa ja ottaa käyttöön konkreettisia toimia väärinkäytösten estämiseksi. Jos näyttö on riittävä, hankintayksikkö ei saa sulkea tarjoajaa pois.

Myös alihankkijoita koskevat säännöt tiukkenevat (78 §). Jos alihankkijaa rasittaa pakollinen poissulkemisperuste, hankintayksikön on vaadittava tarjoajaa korvaamaan alihankkija toisella. Harkinnanvaraisen perusteen tapauksessa hankintayksikkö voi vaatia korvaamista. Tarjoajan kannattaa siksi tarkistaa myös alihankkijoidensa taustat ennen tarjouksen jättämistä ja pitää oman ESPD-lomakkeensa tiedot ajan tasalla.

Uudistus tuo lakiin uuden määritelmän: voimavarayksikkö (4 §:n 33 kohta). Sillä tarkoitetaan ehdokkaasta tai tarjoajasta erillistä yksikköä, jonka voimavaroja tarjoaja käyttää täyttääkseen taloudellista ja rahoituksellista tilannetta (85 §) tai teknistä suorituskykyä ja ammatillista pätevyyttä (86 §) koskevat vaatimukset.

Käsite selkeyttää tilannetta, joka on käytännössä yleinen etenkin pk-yrityksillä ja ryhmittymillä: oma liikevaihto, referenssit tai henkilöstön pätevyys eivät yksin riitä soveltuvuusvaatimusten täyttämiseen, joten tarjoaja tukeutuu esimerkiksi emoyhtiön, kumppanin tai alihankkijan voimavaroihin. Tarjoaja voi käyttää muiden yksiköiden voimavaroja riippumatta näiden välisen suhteen oikeudellisesta luonteesta (92 §).

Olennainen rajoitus säilyy. Jos voimavarayksikön voimavarat liittyvät henkilöstön pätevyyteen ja kokemukseen, kyseisen yksikön on myös tosiasiassa suoritettava ne työt tai palvelut, joihin pätevyyttä tarvitaan. Tarjoajan on osoitettava hankintayksikölle, että vaatimukset täyttyvät – käytännössä esimerkiksi sitoumuksella voimavarojen käytöstä ja voimavarayksikön omalla ESPD-lomakkeella.

Tarjoajan kannattaa ottaa tämä huomioon jo kilpailutukseen valmistautuessaan. Jos omat voimavarat eivät riitä, kapasiteettia voi täydentää voimavarayksiköllä, mutta järjestelyt ja niitä koskevat asiakirjat on syytä laatia huolellisesti.

Huoltovarmuus ja turvallisuus nostetaan lain tavoitteisiin (2 §). Käytännössä tämä näkyy hankinnan kohteen kuvauksessa: hankintayksikkö voi asettaa turvallisuutta ja varautumista koskevia ehtoja, joilla varmistetaan hankittavan tuotteen, palvelun tai urakan saatavuus, toimivuus ja häiriötön käyttö koko elinkaaren ajan (71 §:n 4 momentti). Varautumiseen liittyviä hankintoja voidaan myös kilpailuttaa ehdollisesti.

Tarjoajalle tämä voi tarkoittaa uudenlaisia vaatimuksia: toimitusketjun varmuutta, varastointia, kotimaista tai eurooppalaista tuotantoa, tietoturvaa tai poikkeusoloihin varautumista. Näihin kannattaa varautua etenkin kriittisillä toimialoilla, kuten terveydenhuollossa, energiantuotannossa, ICT-palveluissa ja elintarvikehuollossa.

Markkinakartoitusta (65 §) vahvistetaan: jos hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo ylittää 10 miljoonaa euroa, hankintayksikön on tehtävä markkinakartoitus tai arvioitava eri toteutusvaihtoehtoja osana hankinnan suunnittelua. Markkinakartoituksella on myös uusi rooli: sen tekeminen vapauttaa hankintayksikön sekä osiin jakamisen että yhden tarjouksen säännön velvoitteista.

Tarjoajan kannattaa osallistua markkinakartoituksiin ja markkinavuoropuheluun aktiivisesti. Se on laillinen tapa tuoda oma osaaminen hankintayksikön tietoon ja vaikuttaa siihen, miten tuleva tarjouspyyntö muotoillaan – kunhan vuoropuhelu ei johda kilpailun vääristymiseen tai jonkin tarjoajan suosimiseen.

Uudistus selkeyttää kansallisia menettelyjä. Aiemmat kansallisia hankintoja koskeneet erityissäännökset (107–115 §) kumotaan, ja kansallisissa hankinnoissa sovelletaan jatkossa lähtökohtaisesti samoja soveltuvuus- ja poissulkemissäännöksiä kuin EU-hankinnoissa (80–86 ja 88 §), ellei hankintayksikkö toisin ilmoita (105 §). Pelisäännöt yhdenmukaistuvat kynnysarvosta riippumatta.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa on omat täsmennyksensä. Hankintayksikkö voi tehdä suorahankinnan yksittäistapauksessa, jos tarjouskilpailu tai palveluntuottajan vaihtaminen olisi ilmeisen kohtuutonta tai erityisen epätarkoituksenmukaista merkittävän hoito- tai asiakassuhteen turvaamiseksi (100 §:n 3 momentti). Jos sote-hankinnassa käytetään ainoana perusteena halvinta hintaa, ratkaisu on perusteltava (106 §).

Myös ilmoitusvelvollisuus laajenee: kansallisesta hankinnasta on tehtävä jälki-ilmoitus 30 päivän kuluessa sopimuksen tekemisestä (101 §). Hankintamenettelyä koskevaan kertomukseen on lisättävä kuvaus siitä, miten hankinta on valmisteltu (124 §), mutta tästä valmistelukuvauksesta ei voi erikseen valittaa markkinaoikeuteen (146 §).

Tarjoajalle yhdenmukaistuminen on hyvä asia: samat soveltuvuus- ja poissulkemiskäytännöt pätevät yhä useammin riippumatta siitä, onko kyse kansallisesta vai EU-hankinnasta. Tämä helpottaa tarjousprosessien vakiointia.

Uudistus palkitsee yritykset, jotka pitävät tarjousvalmiutensa kunnossa. Alla oleva tarkistuslista kokoaa konkreettiset toimet, joilla tarjoaja hyötyy avautuvista markkinoista ja välttää uudistuksen riskit.

Uusi hankintalaki tuli voimaan 18.6.2026, mutta osa muutoksista astuu voimaan porrastetusti. Ennen lain voimaantuloa vireille tulleisiin hankintamenettelyihin sovelletaan vanhoja säännöksiä, joten käynnissä olevat kilpailutukset jatkuvat entisin säännöin.